on se ny stna!

ravaan jääkaapille ja tuijotan.

'pitäisi syödä jotain'
'ota nyt jotainnnnn. mitä vaan'

tutkin ja tunnustelen ja pistän takaisin.

en vaan pysty.

jumalauta minä olen äiti! enkä osaa elää enkä olla enkä syödä!

minusta ei ole äidiksi tällä hetkellä. miten surkea olenkaan.

mietin oikeasti että mitä jos vaan kupsahtaisin.
ja enismmäisenä mieleeni juolahtaa ettei kenenkään tarvitsisi katsoa mua enää. mikä helpotus.

ajatus ei kulje, unohtelen asioita, olen ihan yliherkkä kaikelle.

perjantaina teki mieli mukiloida lääkäri kun pisti vaa'alle. varmasti ajatteli kun katsoi mua että "piiloutui isoon huppariin piilottaakseen makkaransa"... en katsonut lukemaa, eli en tiedän mitä "lapparin" vaaka näytti. se vaivaa vieläkin.

huomenna olisi esihaistattelu päivikselle ja pitäisi muistaa 1000 ja yksi asiaa mistä pitäisi keskustella..

kuten tarhapaikka yms..

miten voinkaan olla niin itsekäs että en voi lapseni takia huolehtia itsestäni??
se kertoo kyllä aika paljon siitä miten paska äiti olen.

ja se että muut kieltää sen, ei muuta sitä faktaa.